Miten muuten sunnuntaita Madridissa vietetään kuin lähtemällä jälleen stadionkierrokselle? Tällä kertaa suuntanamme on Madridin punavalkoinen osa, Atlético Madridin Estadio Vicente Calderón. Edellisiltana stadionilla oli iso peli, kun kotijoukkue sai vieraakseen FC Barcelonan. Sanottakoon, että totesimme vasta jälkiviisaina, että olisihan tuokin ollut ihan kiva peli käydä katsomassa paikan päällä - Suomessa vielä ajattelimme, että ei ruveta viittäkymppiä maksamaan matsista, jonka osapuolet eivät kummallekaan merkitse juuri mitään. Espanjassa jatkuvassa futishumalassa tunnelma on vähän toinen, alkaa jo tuntua, että stadionien silmäily voisi vaihtua itse kuningaslajista nauttimiseen. Illalla katukuvassa näkyi paljon Atléticon kannattajia. On vaikea vertailla, onko tilanne aina ollut tämä, vai onko viime kausien menestyksellä ollut jotain tekemistä sen kanssa, että rojiblancosin tuki tuntuu kasvaneen eksponentiaalisesti.
Joka tapauksessa,
kansanvaelluksen jäljet ovat näkyvissä stadionin ympäristössä vielä seuraavana aamuna, kun kävelemme Pirámidesin asemalta stadionia kohti. Kuten niin monet stadionit tiheään asutuissa ja rakennetuissa kaupungeissa, Vicente Calderón kätkeytyy kerrostalojen taakse niin perusteellisesti, että sen lähes tulkoon huomaa vasta kadunpäähän tullessa, että kappas, siinähän se. Stadionarkkitehtuurille tyypillisesti Vicente Calderón on päällepäin kalsea betonibunkkeri, jonka kyljessä olevat logot ja teksti paljastavat, minkä seuran värejä sinne tullaan tunnustamaan.
Atléticon värejä todella tunnustetaan: vaikka Espanjassa asenne väkivaltaista katsomokäyttäytymistä kohtaan on perinteisesti torjuva, Atléticon kannattajat ovat jättäneet jälkensä tähän synkkään historiaan, ja Vicente Calderónia on pidetty vaikeana stadionina vierasjoukkueelle.
Atléticon tarina, kuten monen muunkin espanjalaisen seuran, on aika monenkirjava ja juontaa juurensa 1900-luvun alkuun, tässä tapauksessa vuoteen 1903. Seuran nimi oli tuolloin
Athletic Club de Madrid, myöhemmin vaihtuen muotoon
Atlético Aviación ja vasta 1947 alkaen nykyiseen muotoonsa.
Atléticon perustajat olivat baskeja, ja Atlético oli heidän vastineensa Athletic Club Bilbaolle kaukana kotoa. Alun perin Atlético pelasikin baskiväreissä, sinivalkoisissa raidoissa, mutta
jo 1911 vuodesta saakka se on kantanut omia punavalkoraitojaan.
Phil Ballin mukaan
morbo Atlético Madridin ja Real Madridin välillä on viime vuosiin saakka ollut vähäistä, valkopaitojen hallitessa Madridin derbyjä ja keskittyessä rivalteettiin Barcelonaa vastaan. Uskallan väittää, että
Simeonen tuoman menestyksen myötä nämä sivut vaatisivat päivittämistä ja uudelleen tarkastelua. Viimeisin ottelu naapurusten välillä päättyi 1-1 tulokseen antamatta vielä täysin ratkaisua siihen, minkä väriseksi Madridia tällä kaudella on syytä tituleerata. Epäilemättä Atléticon kannattajien vastaus tähän olisi yksiselitteinen.
Kiertely museossa osoittaa, että Realin päihittäminen on tärkeä asia rojiblancosille - screenillä näytetään parhaita paloja peleistä, joissa Madridin altavastaajana pidetty seura antaa isoveljelleen maistiaisia samasta tappion karvaasta kalkista, jota Real on pistänyt Atléticon nielemään pitkin vuosikymmeniä.
Kello on vasta puolenpäivän kohdalla - paikallisten mittapuulla eletään takuulla vasta aamua, sunnuntai kun on kyseessä - mutta seuramuseon sisäänkäynnin luona on jo jonoa. Emme ole ainoita ulkomaalaisia; itse asiassa Real Madridia lukuun ottamatta Vicente Calderónin kierros osoittautuu kansainvälisimmäksi kierrokseksi, johon osallistumme.
Museokäynti ja opastettu kierros maksavat yhteensä 10 e/henkilö, ja kierroksia on niin espanjaksi kuin englanniksikin. Lipunmyyjät tuntuvat hieman oma-aloitteisesti tulevan siihen tulokseen, että haluamme osallistua englanninkieliselle kierrokselle ja odotella puoli tuntia sen alkua, mutta eipä tuolla mitään väliä ole. Ehdimme ainakin kiertää museon - joka tässä tapauksessa kattaa yhden huoneen verran vitriinejä - useaan kertaan.
Griezmann ja
Torres näyttävät fanien pitämien pelipaitojen perusteella olevan seuran suurimmat sankarit. Kertaamme, keitä entisiä Atléticon pelaajia tiedämme, ja kulutamme aikaa etsimällä heistä merkkejä seuran museosta. Muutamia löydämmekin:
Sergio "Kun" Agüeron jäljiltä museoon on jäänyt nimikirjoitus pallon kylkeen ja
David De Geasta on yksi kuva ja nimikirjoitetut hanskat. Jälkimmäisestä vedämme hätäisiä johtopäätöksiä, että joko De Gean lähtö Manchesteriin tai huhut hänen siirtymisestään Real Madridiin eivät ole olleet seuran toimijoiden ja fanien mieleen.
 |
| Pienoismalli Atléticon haaveilemasta uudesta stadionista komeilee ensimmäisenä vastassa museoon tullessa. |
Stadionkierros alkaa katsauksella Vicente Calderónin historiaan.
Stadion valmistui vuonna 1966 ja myöhemmin nimettiin seuran entisen puheenjohtajan mukaan. Katsomotilaa stadionilla on noin 55 000 hengelle, mutta kuten monella muullakin seuralla, Atlético Madridillakin on suunnitelmia uuden, uljaamman stadionin varalle, jonne mahtuisi ainakin 20 000 henkeä lisää. Suunniteltu stadion on nähtävissä seuran museossa, mutta rakentamiselle ei ole olemassa mitään arvioitua aikarajaa. Opas painottaa uuden stadionin suunnitelmissa fanien huomioon ottamista -
rahoituksen saamiseksi stadioneilla suositaan monikäyttöisyyttä ja rakennetaan futisfanien vihaamia juoksuratoja, mutta tällä uudella stadionilla pyritään muunneltavuuteen. Juoksuradat pitäisi olla piilotettavissa ja niiden tilalle pitäisi pystyä luomaan katsomotilaa, kaikkien osapuolten pitäisi olla tyytyväisiä lopputulokseen. No, aika näyttää, miten kunnianhimoiset suunnitelmat toteutuvat Atlético Madridin tapauksessa.
Stadionin kentän puolella oppaan ääni hukkuu hyvin usein puhaltimien meteliin, siivoustyöt edellisillan matsin jäljiltä ovat vielä kesken. Kierrämme katsomosta alas vaihtopenkkien luo, suurimman osan kierrokselle osallistujista keskittyessä kuvien ottamiseen opastuksen kuuntelemisen sijasta. Opastus vedetään kahdella kielellä, ja pakko muuten sanoa, että on vaikea keskittyä kuuntelemiseen, kun tuntuu, ettei poika tarkoita englanninkielistä puhettaan kenellekään muulle kuin minulle (en ole vainoharhainen, varmistin kaveriltani, että hänellä on sama vaikutelma!). Liekö syynä se, että minä ja kaverini sentään vaikutamme kuuntelevan vai mikä. Opas osoittaa stadionilta fanikatsomot ottaen kantaa siihen, ettei väkivaltaisista faneista pidetä täällä. Näemme myös puheenjohtajan ja kunniafanien - 50 vuotta aktiivisesti Atléticon peleissä käyneiden veteraanien - istumapaikat. Ei voi olla miettimättä, että
se, että on mahdollisuus 50 vuoden ajan käydä peleissä kausikorttilaisena, on jo itsessään aika hienoa, istumapaikoista viis.
Pukuhuoneet, pressihuone, haastattelutilat (zona mixta), kaikki tuo kuuluu luonnollisesti kierrokselle.
Kävellessämme pukuhuoneesta käytävää pitkin ja portaita ylös takaisin kentälle, taustalla soi Atléticon mahtipontinen himno ja kierrokselle osallistuvat fanit hykertävät innosta. Kierros päättyy VIP-katsomotiloihin ja niiden kautta fanituotekauppaan.
Stadionilla kiertää jatkuvasti ainakin kaksi opastettua ryhmää, kussakin noin parikymmentä henkeä. Selvästi Atlético Madrid kiinnostaa jalkapallofaneja, ja miksei muitakin turisteja, ja miksi ei. Jos ja kun seuran haaveet uudesta stadionista jonain päivänä toteutuvat, Vicente Calderón jää historiaan ja ainakin minusta oli hienoa päästä käymään tällä stadionilla. Hartaimmat Atléticon fanit voivat ostaa matkamuistoksi nipun stadionin nurmea vielä, kun se on mahdollista.
 |
| TV:stä ja striimeiltä mahdollisesti tuttua näkymää? |
 |
| Tekee mieli heittää kuha-läppä siitä, että olin vaan oikeesti ottamassa aurinkoa, mikä futiskierros, mikä Atlético Madrid. |
 |
| Todiste Agüeron ajasta Atléticon punavalkeissa. |
 |
| Todiste De Gean ajasta Atléticon punavalkeissa. |
 |
Nimi, jonka ei pitäisi esittelyjä kaivata. Yksi Atléticon kaikkien aikojen pelaajaidoleista, muun muassa Fernando Torresin
yksi suurimmista esikuvista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti