Futismatkalla Espanjassa osa 4: San Sebastián

Kuten aluksi taisin jo kertoa, meillä oli selkeät reittisuunnitelmat paikkavarauksia myöten tehtynä tälle reilille. Mikä pitää aina muistaa reissatessa ja elämässä ylipäätään on se, että jättäkää hyvät ihmiset sattumanvaraa. Mikään ei ikinä mene niin sujuvasti ja sulavasti kuin suunnitelmissa. Saattaa esimerkiksi käydä niin, että metrolinja, jolla pääsisi suoraan Barcelonan Santsin asemalle, ei liikennöi jostain ennalta arvaamattomasta syystä sinä aamuna, kun pitäisi päästä junalle. Saattaa käydä myös niin, että kun kysyy vastaantulijoilta suuntia, he neuvovat ihan minne sattuu. Tai sitten voi käydä niinkin köpelösti, että kaikki edellämainitut skenaariot toteutuvat ja minuutit kuluvat ja pian teillä on viisi minuuttia aikaa suoriutua lipuntarkastuksista, turvatarkastuksista ja juosta oikeaan junaan. Barcelonan ja San Sebastiánin välillä ei liikennöi niin paljon junia kuin äkkiseltään kuvittelisi, joten meillä oikeasti oli vähän kiire suoriutua juuri tähän junaan ja pidän yhä jonkinlaisena ihmeenä, että onnistuimme siinä. I reguire the mightiest of high fives. Tarinan opetus on siis se, että älkää laskeko reittiänne minuutilleen julkisen liikenteen varaan - olkaa ajoissa kaikkialla. Paikkavarauksia kannattaa suosia reilatessa, ja ne pystyy tekemään jo ihan Suomesta käsin asioimalla VR:n toimipisteessä.

Junan ikkunasta häämötti Yksinäinen Vuori.

No, pienen aamulenkin jälkeen olemme onnellisesti junassa, yhä vähän tärisevinä ja stressistä toipuvina. Mutta koska tämä pitää todeta jossain vaiheessa, totean sen nyt: San Sebastián oli kaiken sen juoksemisen, stressin ja paniikin arvoinen paikka, jonne todellakin kannatti saapua ajoissa. Kaikista kaupungeista, joissa kävimme, San Sebastiánista lähteminen teki ehkä kipeintä ja pari päivää kului älyttömän nopeasti.

San Sebastián, toiselta viralliselta nimeltään Donostia, on rantakaupunki Baskimaassa lähellä Ranskan rajaa. Kaupunki on tunnettu paitsi rannoistaan, myös ruokakulttuuristaan, ja San Sebastiánissa sijaitsee useita Michelin-tähden ravintoloita ja monet espanjalaiset huippukokit työskentelevät niissä. No, meidän budjettiimme kulinaristinen matkailu ei oikein sopinut, mutta tarjoan tämän tietoiskun kuitenkin. Me nautimme enemmän siitä, mitä San Sebastián tarjoaa silmille: Biskajanlahden, vuoristoa ja pitkiä hiekkarantoja. Syyskuu on siinä mielessä täydellinen aika matkustaa Espanjassa, että kesäsesonki on jo enimmäkseen ohi, mutta suomalaiseen makuun lämpöä kyllä vielä riittää. Meitä hellivät koko matkan ajan hellelukemat, ja menneen kylmän kesän jälkeen se riitti mainiosti. Eikä San Sebastián täydellisesti hiljentynyt ollut siihen aikaan, mutta voin kuvitella, että pahimpien heinä- ja elokuun lämpöaaltojen aikaan rannoilla tuskin mahtuu liikkumaan.

Alkuun olimme huolissamme myös majoituksestamme. Ennakkoon tiesimme, että hostellissa olisi jaettu kylpyhuone ja keittiötilat, ja varautuneina suomalaisina emme olleet ihan varmoja, millaista elämää hostellissa vietettäisiin. Jälkiviisaina voin kuitenkin todeta, että se majoituspaikka oli yksi reilimme parhaista ja ennakkoluulot voi heittää roskakoriin. San Sebastiánissa kaikki on enimmäkseen kävelymatkan päässä, joten hostellilta oli helppo liikkua sekä vanhaankaupunkiin että rannalle. Yhteiset tilat hostellissa olivat siistit, huoneita ei ollut monia ja tunnelma oli todella lämminhenkinen. Vieraina oli kaikenlaista kansaa nuorista vanhuksiin ja henkilökunta oli todella vieraanvaraista (Barcelonan jälkeen tiedämme, ettei ole lainkaan itsestään selvää, että turismipaikoissa saa hyvää palvelua). On monia syitä, miksi San Sebastiánissa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta viihtyisä majoituspaikka vaikutti ilman muuta asiaan.

Ne maisemat! Tämän postauksen olisi voinut minusta toteuttaa vain lätkimällä kasan kuvia, San Sebastián ei muuta kaipaa. En ole rantalomaihminen ja lisäksi vietin koko kesän Pohjanlahden rannalla, joten en uskonut innostuvani merimaisemista, mutta San Sebastián hurmasi meidät kertaheitolla. Río Urumea laskee Biskajanlahteen kaupungin läpi, ja rantoja reunustavat Monte Urgullin, Ulían ja Igeldon matalat huiput. San Sebastián on paikka, jossa luonnon kauneus iskee vasten kasvoja sama minne katsoo. Lähellä kohoavalle Monte Urgullille kiipesimme seuraavana päivänä tihkusadetta ja päivän harmautta uhmaten, ja vaikka kirosin märkiä kenkiä loppupäivän, se kävely ja korkeanpaikankammon siedättäminen kannatti. Säästä viis, maisemat ylhäältä käsin rannalle ovat uskomattomat. Tässä vaiheessa kuvat puhukoon puolestaan:

Näkymää Monte Urgullin huipulla olevalta linnoitukselta.

Sumu vähän kätkee takana olevaa vuoristomaisemaa.

Kuten sanottu, ne maisemat. Isla de Santa Claran saari rannan tuntumassa ja sen
takana Monte Igeldo,  huipulla näkyy hotelli.

Kuten suurin osa tietää, jalkapallo on vakava asia Baskimaassa. San Sebastiánin Real Sociedad ei ehkä ole yhtä tunnettu seura kuin Athletic Club Bilbao, mutta suosittelen stadionkierrosta silti. Kierrokset ovat joko baskiksi tai espanjaksi, englanninkielistä ohjausta ei virallisesti ole saatavilla. Museo + opastettu kierros stadionilla maksoi reissumme aikaan 9 e/hlö, ja kattoi samat kohteet kuin moni muukin stadionkierros pressihuoneesta pukuhuoneisiin ja kotijoukkueen käytävän kautta stadionille. Bongasimme muutamia tuttuja nimiä pukuhuoneessa olevien paitojen selkämyksistä; Esteban Granero, Asier Illarramendi, Diego Reyes, Carlos Vela, Sergio Canales... Real Sociedadin kotivärejä, sinistä ja valkoista pystyraitaa, näkee yllättävän paljon katukuvassa kaupungilla.

Suosittelen stadionkierrosta jo ihan senkin takia, että ainakaan meillä ei kummallakaan ollut suurta tietopohjaa Real Sociedadista ennen tätä. Tai no, tietopohjan suuruudesta voi edelleen olla montaa mieltä, mutta sanotaanko niin, että ainakin tietomme kymmenkertaistuivat siitä olemattomasta määrästä, mitä ne ennen San Sebastiánissa käyntiä olivat. Kauheasti kiitosta siitä ei voi antaa oppaallemme, jolla syystä tai toisesta ei tuntunut olevan paras päivä ja josta ei hirveästi tarinoita saanut irti. Ehkä Anoetan esitteleminen perheelle Atlético Madridin kannattajia ja kahdelle ulkomaalaiselle tytölle ei ollut sitten se päivän kohokohta?

Anoeta on yksi monista stadioneista, jotka modernin trendin mukaan on rannettu palvelemaan monia tapahtumia. Jalkapallofanien keskuudessa luonnollisesti yleisurheilun vaatimat juoksuradat herättävät suurta ärtymystä, eikä Anoeta ole siinä poikkeus. Niinpä toinen trendi vastapainona tälle rakentamiselle on se, että joka stadionilla tuntuu olevan laajennus- ja uudelleenrakentamissuunnitelmia - ilman mitään aikatauluja ja tarkkoja suunnitelmia, joten on vaikea sanoa, mikä osa on paikkaansa pitävää tietoa ja mikä fanien toiveikasta, joskin erittäin ymmärrettävää, haaveilua. Anoetalla haaveet koskevat juoksuratojen muuttamista katsomopaikoiksi ja 10 000 uutta katsomopaikkaa. Hauskaa tästä tekee se, että San Sebastián oikeasti on aika pikkukaupunki ja Real Sociedad nousi vasta muutama vuosi takaperin takaisin ykkösdivisioonaan, mutta silti Anoetan kapasiteetti on Olympiastadionin luokkaa. Ja Anoeta on pienin stadion, jossa vierailimme matkamme aikana. On tämä futiskulttuuri ja -fasiliteetit täällä vähän eri luokkaa, ei voi muuta sanoa.

Ensi kerralla, kun käymme San Sebastiánissa (ja se kerta tulee, siitä olimme yhtä mieltä kävellessämme seuraavana päivänä asemalle), haluan ehdottomasti olla täällä pelipäivänä ja nähdä, mitä kannatuskulttuuri täällä Baskimaassa on.

Vuonna 1993 valmistunut Anoeta on Real Sociedadin kotistadion n. 30 min kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Kuten näkyy, normaalina arkipäivänä stadionin ympäristö on hiljainen. Kierroksella oli meidän lisäksemme ainoastaan yksi viisihenkinen perhe.

Fanit eivät ole koskaan olleet erityisen tyytyväisiä Anoetaan. Kentän ja katsomon välissä olevat juoksuradat harvemmin ovat kenenkään futisfanin mieleen, ja Anoetan tunnelmaa moititaan usein viileäksi niiden takia. Kuten monilla stadioneilla Espanjassa, Anoetallakin on remontointisuunnitelmia, jotka toisivat tälle reilun 32 000 hengen stadionille 10 000 katsomopaikkaa lisää ja juoksuradat hävitettäisiin niiden tieltä. Espanjalaisen rakentamisen ja taloustilanteen hengessä mitään aikatauluja tälle uuden Anoetan valmistumiselle ei kuitenkaan ole, mutta toivottavasti fanien toiveet jonain päivänä toteutuvat.

Suomalaisin silmin katsottuna sini-raitavärit tuovat äkkiä mieleen HJK:n ja sekös tuntuu kotoisalta. Nimet paitojen selkämyksissä ovat kuitenkin astetta tunnetumpia kansainvälisillä kentillä. Pukuhuonekompleksiin kuuluu perinteisesti myös suihkut, lääkintä-/hierontatilat (älkää hirttäkö minua näistä epäasiantuntevista käännöksistä)

Vielä kerran - ne maisemat. Viimeinen iltamme San Sebastiánissa hyvästeli meidät komealla auringonlaskulla. Adiós!